Kilpisjärvellä

Kilpisjärvellä

Terveisiä talviselta Kilpisjärveltä! Täällä sitä on nyt pöristelty hieman yli viikon verran leijalla tunturissa ja vapaalaskuhommissa Norjassa. Lunta tänä vuonna Kilpparilla on hyvin ja Norjan puolella jopa reilusti keskimääräistä enemmän. Noin viikko sitten tuli suurempi dumppi, josta ehdittiin nauttia joitakin päiviä. Kolumbian auringossa vetristyneet jäsenet pääsivät heti hommiin. Näinhän sen aina pitäs mennä että suoraan biitsiltä vaan pyydan laskuun.

https://www.instagram.com/p/BSLH6byhmgm/

Vesisateen raja Norjassa taisi olla paikoitellen jopa 1000 m korkeudella, eli aika korkealle saa siellä kivuta ennen kuin kunnon pakkaslunta löytyy. Lumet on siis pääasiassa melko betonia, ellei aurinko sitten pehmitä niitä firniksi. Lyngeniin suuntaavien pääsiäislomalaisten onneksi seuraaviksi päiviksi on lupailtu melko lämmintä ja aurinkoista keliä. Meikän vinkki olisikin, että parhaat laskut löytyvät varmimmin ehkä aurinkoisilta firniseiniltä. Eilisyönä satoi lisäksi noin 5 cm uutta lunta, että kyllä sitä pikkupuuteriakin jossain vielä on.

Lelurintamalta taasen kuuluu sellaista, että investoin DJI:n uuteen Mavic Pro -droneen. Ajattelin jo aiemmin hankkia tällasen nelikopterin, mutta niiden suuri koko rajoitti intoa. Mavic on ensimmäinen järkevä drone, jonka pystyy päivärepussa kuljettamaan mukana. Ottaa vielä ihan kelvollista kuvaakin. Alla olevalla videolla Mavicin ensilentoja. Videota otettaessa puhalsi navakka tuuli (ehkä 8 m/s  maanpinnalla), ja sen näkee videon tärinästä. Muuten olen kyllä yllättynyt siitä, miten Mavic kestää keliä.

Seuraava lelu, mitä nyt olen kunnolla päässyt testaamaan, on tunturileija. Kelit ovat suosineet leijailua ja on ollu aika hienoa huomata, miten pitkiä matkoja leijalla ehtii taittaa ja varsinkin että miten jyrkkää seinää leija jaksaa vetää ylös ilman ongelmia.

Matkalla Garasoaiville

Leija tekee tasaisemmankin tunturimaaston aika paljon mielenkiintoisemmaksi. Kilpisjärvellä kitelyä on siitä kiva harrastaa, että pidemmänkin päiväreissun saa suunniteltua niin, että tuulen loppuessa tai varusteiden pettäessä jaksaa vielä hiihtää takaisin.

Nyt maisema ulkona on harmaa ja odottelenkin @ajelutiimi’n saapumista paikalle. Suunnataan varmaankin Kilpisjärven saunaillan jälkeen eläinten lempipaikoille firnihommiin! 

Share This

2 comments

  1. Kenneth Nordström

    Tervehdys,

    millaiseen ja minkä kokoiseen leijaan olet päätynyt? Olen pitkän linjan laskija, hiihtäjä ja vuorikiipeilijä, ja kiinnostaisi käyttää leijaa mm. hissien sijaan pohjoisen tuntureilla ja muuallakin missä maasto sallii. Ozonen Summitia olen itse katsonut.


    1. Post author
      juhokarhu

      Moi Kenneth!
      Mulla on kans enemmän taustaa muista lajeista ja leijaa olen ajatellut käyttäväni enemmän just laskupaikoille pääsemiseen jne., vaikka tänä keväänä homma menikin siihen, että on tullut käytyä aika paljon ihan ”pelkästään” leijailemassa. Hankin talvikäyttöön Flysurferin Peak-sarjan leijat (6 ja 12 neliötä). Pidemmillä retkillä molemmat on mukana, mutta käytän ylivoimaisesti enemmän 12 neliön leijaa… koska isompi on aina vaan isompi.

      Peakissa on single-skin-rakenne, mikä tekee siitä paljon kevyemmän ja pienempään tilaan pakkautuvan kuin avoimet patjaleijat (esim. toi Ozone Summit). Se myös lentää aivan älyttömän kevyessä kelissä ja on nopeampi launchata ja pakata. Toisaalta Peak luovii ja hyppää hieman huonommin ja siinä on enemmän harusnaruja. Kun talvikiireet kohta hellittää niin kirjoitan leijoista ja varusteista vielä jonkun artikkelin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *